Ajatuksilla luomme maailman.

Parhaimmillaan herään aamuisin kutsuvaan keskeneräisyyteen.
Se hengittää hiljaa, kuin lause jota ei ole viimeistelty.

Pidän hetkistä, joissa ei tapahdu mitään näkyvää.
Niissä jokin kuitenkin liikkuu – ajatukset joilla ei vielä ole nimeä.

Keskustelut ovat minulle kuin vaelluksia ilman karttaa.
Toiset sanat vievät syvemmälle, toiset harhaan,
mutta molemmat ovat totta sillä hetkellä kun ne sanotaan.

Joskus kirjoitan muistiin lauseita, jotka eivät ole valmiita.
Ne ovat kuin elämän siemeniä taskussa.

En usko kiireeseen.
Uskon luonnolliseen vauhtiin. Luonnollinen tila vaatii oman salatun aikansa.

Ihmiset jäävät mieleeni enemmän ihmisinä, kuin rooleina. Mieleen jää usein katseet, jotka eivät selitä itseään loppuun asti.
Roolit, firmat ja asiat tulee ja menee. Ihmissuhteet luodaan kerran.

Heijastelemme toisistamme kaikkea hyvää. Se on ihanaa.

Tähän Annan viestiin kiteytyy paljon hänestä.

Kaikki isot asiat muodostuvat lukemattomasta määrästä pieniä asioita. Arjen pieniä tekoja, jotka voi usein tehdä heti. Niistä ei puhuta isosti. Niistä ei kirjoiteta otsikoita, eivätkä ne näy suurilla lavoilla.

Mutta siellä, missä rakennetaan jotain suurempaa, juuri pienten asioiden on oltava kunnossa. Tarkemmin ajateltuna pienet asiat ovat lopulta niitä suuria asioita.

Annan energia kanavoituu hiljaiseen viisauteen, auttamiseen ja ihmisten ymmärtämiseen. Usein juuri oikeaan osoitteeseen, sinne missä apua sillä hetkellä tarvitaan, mutta ei osata pyytää.

Arjen pitää rullata ja monet asiat pitää tapahtua ajallaan. Kaikkea merkityksellistä ei voi kuitenkaan suunnitella tai aikatauluttaa.
Siksi on myös ihana pysähtyä. Astua hetkeksi sivuun ajan juoksusta. Huomata ihminen, hetki ja jokin pieni asia.
Olla vaan kiitollinen.